Viidakkomaisissa tunnelmissa

Alkuviikosta kolahti postiluukusta uusi Nukkisyhdistyksen lehti. Mutta mitähän tuo teho(lue: tuho)tiimi lukee noin keskittyneenä…?
Lehdestä selattiin heti Hanna Merosen tekemään juttuun oikeista kasveista minimaailmassa! Olen jo hänen blogistaan ihaillut kauniita kuvaustaustoja. Aidot kukat tuovat erilaista tunnelmaa ja syvyyttä kuviin.
-Peppi, mä haluaisin viidakon..! Ois ihan huippuu kiipeillä puissa ja liikkuu liaaneilla. Silleen vähän niin kuin Tarzan, mut ei niitä isoja apinoita!

-Siihen tarvitaan multaa ja erilaisten kasvien siemeniä. Isäni oli merikapteeni ja minulla on tallessa ehkä muutamia trooppisia kasveja.

Kaverit kaatoivat isoon valkoiseen ruukkuun multaa, istuttivat siemenet ja kävivät malttamattomina nukkumaan. Seuraavana päivänä oli riemu rajaton: 
-Tää on ihan oikee viidakko! 

-Taneli, mennään tutkimaan, mitä tänne kasvoi. Tämä on aika eksoottisen näköinen. Olen tosin kuullut, että se pitää kahvista. Pitäisikö meidän järjestää lettukestit? 

– Voidaanko jo mennä kiipeilemään.?? En malta odottaa! Töpölässä ei ole mitää puita, missä voisi kiipeillä. 

-Jihuu, huomenna päästään kerholle! 

– Mennään tarkistamaan, joko huvikumpu on valmis? Olinhan minä jo hyyyyvin kauan poissa paikalta. 

– Peppi, meidän täytyy varmaan siirtyä työnjohdollisiin tehtäviin. Miten olisi viidakko majakan huipulle? 

Tosiaan minien kuvaaminen oikeiden kasvien joukossa oli mukavaa vaihtelua. Ruukun juurelle täytyy lisätä vielä hieman luonnonmateriaalia, kunhan nämä sateet hieman helpottavat.